MANTRA
San. Janne Masalin

Maanantai aamun mainingissa
univelka selkärangassa
kovan rähmän peitossa
mieli kiinni tyynyn kulmassa

Kroppa vaunussa
ykkösen linjan museovaunussa
se vain välttää haastetta
jutteluun vaadittavaa katsetta

Kiire on meidän mantramme

Kaikelta hyvältä silmäsi sulje
Paine kun puristaa henki ei kulje
Stressi ja ahdinko kuristaa kurkusta
Stressi ja ahdinko henki ei kulje

Se vain jauhaa torkusta
suu se vain jauhaa torkusta
aina vaan rankasta aamusta
unimäärän vajarikaskusta

Mieliaiheemme
uupumus mieliaiheemme
jatkuva puheen aiheemme
krooninen vatsavaivamme


PÄIVÄNSÄDE JA KUNINGAS KANUUNA
San. Janne Masalin

Yksi silmä auki toinen vielä taistelee
ei kulje henki nenässä siksi suuta maistelee
puutuneena handu puutuneena mielikuvitus
päässä painaa paljon eilis-illan huvitus

Toinen silmä antautuu ja aukaisee
päivänsäde sokkivaiheen silmään laukaisee
vaikka puutuneena handu kirvelee silti suojaa antaa
ruho silti pakko vessaan kantaa


ITKEÄ RUIKUTTAA
San. Janne Masalin

Turhaan sulle purnaan pulmani tunnustan
turhaan pohjustan
Katsos kun tälle kuolemalleni pienelle haluan
vain jonkin jalustan

Ymmärrystä myötätuntoa tarvitsen
suureen ongelmaan,
jolla liioitellen itsesääliä ravitsen
avaan arkun sanaisen pulmani päällenne kiskaisen

Kuonaa karstaa saastaa päällenne oksennan
vaivaan huolillani
Tällä vaivatulla kyynisen kermalla kyllästän
marinoin, marinalla

Kaivan mustan mullan sohjosta syötävää
huolta, elävää
sillä viel jos tongin löydän raadoista jäytävää
kun löydän, sen nautin alta pois nyt väistäkää

Kuolonkielet hurjan mieleni myrkyttää
saa murheet itämään
Vaikka aina täysi tuoppi, koti ja kaurapuuroa
silti kaikki vaan niin mutkistuu

Voi muuta kuin itkeä ruikuttaa,
vakavaa kamalaa vuodattaa, ruikuttaa.


TYYNE
San. Janne Masalin ja Ilja Juutilainen

Ulkona korkataan koskenkorva se kovasti korvissa
kuohuu
nyrkissä pullo ja taskussa toinen sätkäkin huulessa
sauhuu
Kännisen kiihkolla uskallusta pumpataan suonet täyteen
silmissä itää tuo toivon siemen se suuntaa kasvunsa
Tyyneen

Rujon riuskalla rahvaan otteella tyttölön nurkasta
kiinni
selkä on kaarella koukussa ja olemuskin karkean fiini
Puuskutusta poskenpäästä keuhkonpohjalta puskee
huimaa huterasta pallopäästä ja naama on ravasta
ruskee

Ei auta ankeeta vaivasen aktia hipiän notkea liike
ei lahjana annettu vetreyttä, mut suotu on lohduton
psyyke
Polvet suorana roudan luomana rytmiä kolkosti hakkaa
kulmikkaan jylhänä suomensällinä riemua sisäänsä
pakkaa

Pullo se pakottaa reiden syrjää se rakkulan siihen
hieroo
pitäis tuo pullo kai tyhjentää, että lampsisi enemmän
kieroon
Ulkona mustassa pakkasyössä karheeta kurkkua kuivaa
kun pullosta kiinni ja miehen huikka ja ontosti päässä
taas huimaa

Siis kirkas on mieli ja näkemys selvä, vaikÕ silmät on
tahmeena rähmästä
nyt minä otan ja oikaisen, rehdisti aion minä kähmästä
Sillä turmion tiellä nyt edettävä on tarmokkuudesta
toimeen
Tyyne vaan kainaloon tempasta eli pelastaa tunnelma
laimee

Suotta ei sanaakaan murjaise, vaan hellästi kouralla
tarttuu
vyötärön kaarihin uhkeisiin ja lemmenhuuma se karttuu
siitäpä Tyynekin innostuu ja huulille sievästi pussaa
kaltaisensa karvaturri Tyynelle parhaiten passaa

Friguna tuo jaksaa mua haastaa
Friguna tuo Tyyne pyylevä pulskatar
Tyyne jaksaa mua haastaa
Tyyne, Tyyne pyylevä pulskatar


EN ENNEN
San. Janne Masalin

Ai että kun nyt laulattaa
vaikka lauluni on kamalaa
myöhemmin kadun ja kainostelen
koskaan taas laula mä en

Mutta niin paljon nyt laulattaa
ettei auta muu kuin hoilottaa
haudassa vasta mä vaikenen
koskaan taas laula mä en

Rinta kaarella minä astelen
valokeilassa paistattelen
valo se sokaisee silmäni
sokaisee myös mieleni

Laulu jatkuu ja saan voimia
ääni särkyy voin vain toivoa,
että lauluni loppuun mä selviän
sen kunnialla selvitän

Asetun istun juon oluen
naureskelua kuulostelen
tapa mua ei sanat lannistavat
päinvastoin mua vahvistavat

Käsi nyrkissä pohdiskelen
suorituksestani lannistu en
vielä kerran mä rankaisen
ääntäni häpeä en

Päätän ylpeenä ja huoletta
ei kriitikot mua kuoleta
haudassa vasta mä vaikenen
joskaan taas laula mä en

Siispä jos paljon nyt laulattaa
ettei auta muu kuin hoilottaa
hoilota sielusi syövereistä
peräpöydästä ylpeenä!

Ja jos laulan niin suuni tukkikaa
ja jos en, mä surusta murenen
ja jos laulan suuri suuni tukkikaa
mullan alla vasta minä vaikenen


TUNTEMATON
San. Janne Masalin

Pisara rikkoo ilman rakenteen
taivaasta syöksyy taivasta pakenee
kohti maata kohti sininesteeseen
särkee pinnan suleutuen pisaran imee

Siirtyy sini-punan-purppuransävyinen
nesteeseen öljyn tavoin sukeltelee
juova pilkahdus sävyjen
mutkittelee juopuu sulavuuteen liikkeiden

Purppuraa sinertävän sävyä liukenee
nesteeseen öljyn tavoin sukeltelee
tilaa hakee värjää nautiskelee
pinta-alan täyttää pian sitä, sitä jo hallitsee

Hylkii ja tuntuu niin kovin vieraalta
tuore ja tuntematon on sijainti
löytää kun tutkailee etsii virrasta
paikan oman on lopulta kuitenkin löytänyt

Niin poissa sekä eksynyt on
tutematon maa on loppumaton


PÄTEVÄ
San. Janne Masalin

Hutera mieli vesi on kielellä
valmiina taistoon sanojen kirveellä
tukeva röyhkee sanoma tarpeeton
väkevä tunne sanoman huutoon on

Uhma kytee jo rinnassa
hiki jo uhkuu pojanki pinnassa
pätemistarve pahasti ahdistaa
sydämen säikyn uudesti tahdistaa

Pojoja haalii mokia karttaa niin
jokainen piste pojan saa fiiliksiin
pätevä poika sanoja sinkoilee
pätevä turhal« tiedolla pinkoilee

Sanoja laukoo sanoja laukoo niin
pätevä poika pätee sut tainnoksiin
pätevä pöyhkee muka on tietoinen
pätevä poika totuus vaan on toinen

Totuus vaan on toinen
ahdas on mieli ahtaassa kuoressa
se murtuu kun poika horjahtaa

Vakava poika soturi luonteeltaan
kuihtuva ryhti kuorensa piilossa
tukeva kilpi sanoilta puolustaa
ulkoinen uhka aina se uhkaa vaan

Pätevä pohtii lataa nyt supliikin
terävä piikki osuu ja uppookin
pätevä pieksee saaliinsa lannistaa
hutera häivä onnesta kannustaa

Kaveri tuttu toveri tuollainen
jokane juttu kovinki suolainen
saldo nolla etevä aiheessaan
kiero polla sokea luonnoltaan

Hauras hakeva heikottaa
pätevä polkee aina paikallaan
pätevä horjuu vielä horjahtaa
pätevä kaatuu, pätevä kaatuu

Ja jälleen osuma uuvuttaa
jälleen poika haavan saa
ahdas on mieli ahtaassa kuoressa
se murtuu kun poika horjahtaa
ja kaatuu


OLEN UNOHTANUT
San. Timo Santala

Olen unohtanut kuinka unia nähdään
kuinka toivoon takerrutaan

Olen unohtanut kuinka värejä nähdään
kuinka varjot ovat vain valon

Olen unohtanut kuinka haalistutaan
kuinka kadotetaan muistoja

Olen unohtanut kuinka nähdään ulos
kun ikkunat ovat pimeinä

Olen unohtanut kuinka nähdään
kun silmät ovat suljetut


KOTIA KOHDEN
San. Janne Masalin

Metsän peikon tavoin tallustan mä kotia kohden
    sauna kuumana pauhii, sauna kuumana pauhii
Tiellä metri lunta jalka uppoo lumeen kuin suohon
    sauna kuumana pauhii, sauna kuumana
Pohdin päässä tässä karvaisessa vieläkö paljon
matkaakin on
    sauna kuumana pauhii, sauna
Askel painaa paljon yhtä paljon kun synti painaa
    sauna kuumana pauhii

Peukalo pystyssä kuljen suljen silmäni ja toivon
    sauna kuumana
Toivon että jo kyydin saisin kylmässä matka pitkä kun
on
    sauna kuu
Ei pysähdy traktori, eikä rekka eikä poliisiautokaan
    sauna
Miten tästä kotiin pääsen päin naama iskee tuuli
    sa


villahousut jalassa silti jalat kohmeessa
    sa
kihelmöi sormen päissä näissä säissä tuntokin lähtee
    sauna
viima sättii ja tiuskii kuura kohmettaa mun hiuksia
    sauna kuu
kuori kasvojen päälle kertyy lumesta loskan päälle
posken
    sauna kuumana

Tundra piiskaa kulkijaansa armoa ei tunne
    sauna kuumana pauhii
eikä tunne kuskitkaan ei liftaajaansa huoli
    sauna kuumana pauhii, sauna
kolkosti ja kylmästi ne kintaallansa viittaa
    sauna kuumana pauhii, sauna kuumana
pitkä matka pakkasessa vieläkään ei loppua näy
    sauna kuumana pauhii, sauna kuumana pauhii

Mutta kotona lämpee sauna tiedän sen ja mietin siksi
tunnen askeleeni, jotka tiedän viimeisiksi
vielä viisi askelta ja talviturkki naulaan
ja löylyyn ja lämpimään


ULJAS ONNETON
San. Janne Masalin

Liekki roihuaa sielusta vanhasta niin räiskyen
ei raami rapistunut sen paloa vaimenna
Ukko uurteikas kirveellä veistetty on jäppinen
kuori palosta harmaana tuhkasta on sen päällinen

Soitto käy ja latvassa raksuttaa
Soitto käy vanha viisas soittaa

Sydän pakkaa sen sakeeta sakkaa ja saa hakkaamaan
hakkaa toivosta riemusta ja sydämeensä pakkaa vaan
Sillä voimalla mittaamattomalla saa valjastaa,
kansan tunnot niin aistikkaat mutta yksin soittaa vaan


Uljas miettii ja muistaakin kaiholla sen soitannon
jolloin hurmoksen haikeet haitarin palkeet ne kattoi
maailman
Silloin saattoi, milloinkaan ei saata taas syöstä
sisintään
kun yksin on hurmassa vanhuuden turmassa kaipaa
ystävää.

Mies, niin kovin onneton, soolon soitto puuduttaa
mies, tallella soittotaidot on, ei soittaa saa tuon
trion kaa

Uljas ummistaa silmänsä, luomistaan saa maailman
muistaa juurensa mullassa autuuden uomassa sinne
matkustaa
Uurnan ummessa tuonpuoleisessa muut jo odottaa
soitto raikaa taas riemulla ja Uljas Onneton jatkaa
unholaan

Mies, Uljas Onneton, hurman vanhan saavuttaa
Mies, tallella soittotaidot on, kun soittaa saa tuon
trion kaa